Aavikkosoturit III

Prologi

Oli sateinen aamupäivä Ilinvurissa. Maa Eisenhornin alla oli mutainen, mutta mies jatkoi matkaansa Ilinvurin itäiselle portille. Vastassa häntä oli kaksi punaisiin panssareihin pukeutunutta vartijaa, joista toinen pysäytti sateen piiskaaman miehen tervehtien häntä. Eisenhorn tervehti vartijoita ja kysyi tietä lähimpään majataloon. Toinen vartijoista osoitti tien varressa olevaa rakennusta, mutta varoitti Eisenhornia samalla kaupungissa kulkevista varkaista, joita on ollut jopa liiaksi asti. Eisenhorn kiitti tiedosta ja suunnisti nopeasti sateen alta majataloon. Sisällä hän riisui sadetakkinsa ja tilasi itselleen juotavaa. Istuessaan siellä avasi hän kirjeen, jonka oli saanut esimiehiltään kuukausi sitten. Luettuaan kirjeen keräsi hän tavaransa ja matkasi kohti Yhdeksän Kypärän Hallia.


Aishah Nib-Shashi oli kotonaan, kun oven alta luiskahti pieni kirje. Aishah otti jo hieman kostuneen kirjeen käteensä ja avasi sen. Hänen veljensä, Ilima-ahi Nib-Shashi oli jälleen häneen yhteydessä. Ilima-ahi kertoi haluavansa tavata siskonsa “tutussa paikassaan” illalla, asia koski kaupungissa viimeaikaisia “tapahtumia”. Oli vielä keskipäivä, joten Aishah näki parhaakseen odottaa alkuiltaan ennen kuin lähtee ulos sateeseen laittaen valmiiksi tarvitsemiaan tavaroitaan makuuhuoneen sängylle.


Dorieus oli Aldermannin Veljeskunnan laboratoriossa oppimassa uusia myrkyn käsittelemistaitoja, kun ovi avautui ja yksi veljeskunnan jäsenistä katsoi Dorieusta kertoen, että Harukichi tahtoisi tavata hänet mitä pikimmiten. Dorieus nyökkäsi, poistui laboratoriosta ja meni yläkertaan, jossa Johtajatar oli.

“Sulje ovi perässäsi.” Viehkeä ääni kuului. “Minulla on sinulle toimeksianto.” Harukichi jatkoi. “Veljeskunta on tietoinen kaupungissa tapahtuvista salamurhista ja rikosten aalloista. Saimme luotua yhteyden henkilöön, joka kutsuu itseään “Ilinvurin Prinssiksi”. Oletettavasti hän tietää enemmän kuin me joten tahtoisin, että lähestyisit häntä Veljeskunnan nimissä. Liittoutuminen tällaisten kontaktien kanssa näinä aikoina on erittäin varteenotettava idea, mutta jos hän osoittautuukin uhaksi Veljeskunnalle…tiedät mitä tehdä."

Dorieus nyökkäsi.

“Tapaaminen on Yhdeksän Kypärän Hallissa, illalla. Kerro etsiväsi “Ilinvurin Prinssiä”, he tietävät, että olet tulossa." Harukichi kertoi. Dorieus nyökkäsi uudestaan, poistui omaan huoneeseensa ja kokosi tavaransa odottamaan valmiiksi, kun matka majataloon alkaisi.


Oli alkuilta. Eisenhorn oli saapunut Yhdeksän Kypärän Halliin. Majatalo oli ulkoapäin hyvin uuden näköinen, jopa yllättävän laadukkaan oloinen. Sisällä tunnelma oli lämmin ja kotoisa. Takkatuli hallin päädyssä lämmitti matkalaisia näinä sateisina päivinä. Päätiskin yläpuolta koristi yhdeksän rintakuvaa. Tiskin takana oli nuorehko mies, joka iloisesti tervehti Eisenhornia. Eisenhorn otti taskujensa suojista pienen kangaspussin, asetti sen tiskille ja kertoi tulleensa tapaamaan “Alamaailman Uutta Kuningasta”. Mies tarkisti nopeasti pussin sisällön, kiitti ja sanoi, että matkalainen voisi odottaessaan ottaa vaikka syötävää ja juotavaa ohjaten Eisenhornin takkatulen lämpöön. Majatalossa oli paikalla miesten lisäksi noin puolitusinaa muuta asiakasta, jotka kevyesti rupattelivat toistensa kanssa. Eisenhornin seuraksi saapuikin eräs mies, Bert nimeltään, joka oluttuoppi seuranaan jakoi railakkaasti omaa elämäänsä.

Aishah saapui Yhdeksän Kypärän Halliin. Majatalon isäntä tervehti häntä tuttavallisesti ja kertoi, että hän voisi jo mennä tapaamaan veljeään. Eisenhorn havaitsi naisen ja varsinkin hänen soturilliseen ryhtiinsä kiinnitti hän erikoista huomiota. Yksi majatalon työntekijöistä avasi alakertaan vievän oven lukon ja päästi Aishahin sisään.

Hetkeä myöhemmin Dorieus saapui Yhdeksän Kypärän Halliin. Sade oli jo hellittänyt aamupäiväisestä. Dorieus meni tiskille ja tilasi itselleen juotavaa. Sitten hän kääntyi niin, että pystyi tarkkailemaan majatalon asiakkaita olematta kuitenkaan liian läpinäkyvä siinä. Hän huomasi kuinka pienen hetken kuluttua majatalon isäntä meni takkatulen vieressä olevien miesten luokse ja kertoi heille jotakin. Sitten toinen miehistä nousi ylös ja ohitti Dorieuksen kulkien samaiseen alakertaan ovimiehen saattelemana kuin Aishah aikaisemmin. Dorieus kääntyi tiskille ja kertoi isännälle tulleensa tapaamaan “Ilinvurin Prinssiä”. Mies nyökkäsi ja sanoi, että häntä kutsuttaisiin piakkoin.

Alakerrassa Ilima-ahin seurassa oli hänen siskonsa. Eisenhorn saapui huoneeseen oven edessä tapahtuneen aseiden luovuttamisen jälkeen ja vähän myöhemmin Dorieus ohjattiin sisälle samaiseen tilaan.

“Tervetuloa kaikille.” Ilima-ahi sanoi. Pienimuotoisten esittelyjen jälkeen Ilima-ahi jatkoi: “Olen kutsunut teidät tänne koolle tärkeästä syystä. Kaupungissa eräät tahot nähtävästi tahtoisivat uuden sodan liskolaisia vastaan. Diplomaatteja on murhattu ja Ilinvur on murrosvaiheessa. Olemme askeleen jäljessä, mihin he seuraavaksi iskevät, mutta onneksi olen saanut käsiini sisäpiirin tietoa uudesta aseiden salakuljetuksesta kaupungissa, seuraavana yönä. Kaupungin virkavalta ei pysty suoriutumaan edes yksinkertaisimmista rikosten selvittelyistä, joten tahtoisinkin, että menisitte suorittamaan tämän “vaihdon”. Sopimuksessa mainittiin, että 10.000 kultapalan arvoista asemateriaalia tuotaisiin pohjoisten porttien läheisyydessä olevaan viljavarastoon. Sinä, rakas siskoni ottaisit kuljetuksen vastaan ja te, hyvät herrat, tekisitte väijytyksen. Kuitenkin niin, että Aishah saisi ensiksi kerättyä tietoa salakuljettajilta heidän mahdollisista työnantajista tai mistä tahansa, josta voisi olla meille hyötyä. Voitte myös ottaa mitä tahansa koette tarpeelliseksi tuoduista aseista, mutta toivon että jätätte ne Kossuthilaisten löydettäviksi, he tarvitsevat niitä enemmän. Näin saamme kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Rahavaihto tehdään muualla, huolehtikaa vain salakuljettajista ja aseista. Ystäväni ja majatalon isäntä, jonka varmasti tapasittekin, Kenric tulee mukaanne. Voitte mennä jo valmiiksi paikan päälle tarkistamaan viljavarasto, jotta väijytys onnistuisi täydellisesti ja nopeasti huomenna."

Ryhmän poistuessa Dorieus näytti vielä kaksi tikaria, joita ovimiehet eivät löytäneet hänen hihoistaan todeten “Olkoon tämä merkiksi luottamuksesta.” Ilima-ahi nyökkäsi kunnioittavasti takaisin.

Kenricin johdolla he menivät tarkastamaan viljavaraston huomista väijytystä varten. Salakuljettajat tulisivat kokemaan kovan kohtalon seuraavana yönä.

Comments

Celestino1 Celestino1

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.