Aavikkosoturit III

Rotta keskuudessamme

Dorieus matkasi Kolmen Kypärän Hallista suoraan Veljeskuntansa tiloihin. Samalla hän käsissään pyöritteli aikaisemmin löytynyttä Sharin amulettia ja mietiskeli itsekseen, miten tenguilla sellainen voisi olla. Palvelihan Veljeskunta myös Sharia. Kiltaansa saavuttuaan meni hän heti ensimmäisen messiin, jossa nautti mahtavan aterian kouluttajansa, Merkuriuksen kanssa. Ruokailun jälkeen eräs veljeskuntalainen lähestyi Dorieusta ja kertoi Harukichin odottavan häntä. Dorieus poistui huoneesta ja meni johtajansa huoneen eteen koputtaen kahdesti. “Sisään.” Kuului naisen ääni huoneesta. Dorieus avasi oven ja samalla ääni jatkoi “Sulje ovi perässäsi ja istuudu.”

Harukichi oli jälleen uppoutunut kirjojensa pariin. Kun nuori mies oli istunut pöydän ääreen, Harukichi asetti kirjan takaisin hyllylle ja kääntyi Dorieusta kohti sanoen:

“Veljeskunnassamme on myyrä.”

Samalla Dorieus ojensi Harukichille Sharin amuletin, jonka oli löytänyt Holtzin kaupasta. “Löysin tämän tenguilta, jotka hyökkäsivät kauppiaskorttelissa olevaan asekauppaan.”

“Tämä vahvistaa epäilykseni, että kouluttajasi Merkurius työskentelee vieraalle vallalle. Olen tarkkaillut häntä ja hänen toimiaan jo pitkän tovin. Hän on haitaksi Veljeskunnalle.”

“Mitä todisteita sinulla on hänen syyllisyydestään ja mitä hän on tehnyt?” Dorieus kysyi Harukichilta epäileväisesti.

“Olen nähnyt Sharin visiot enkä aio kyseenalaistaa niitä kuten ei sinunkaan pitäisi. Nyt kuuntelet tarkasti. Tänä iltana, kun Merkurius poistuu killalta, seuraa häntä ja varmista, että hän kuolee ennen kuin Shar muuttaa tämän yön seuraavaan päivään. Palkkiosi maksetaan suoritetusta työstä. Nyt poistu.” Harukichi jatkoi.

Dorieus mietiskeli jälleen. Miten hän ei ollut huomannut mitään erityistä Merkuriuksessa? Miten hän muka olisi pettänyt Veljeskunnan? Hän matkasi Merkuriuksen työverstaalle ja jäi ulkopuolelle odottamaan samalla pähkäillen tietoja, mitä juuri sai kuulla. Hetken kuluttua hän meni Veljeskunnan vastaanottovirkailijan luokse jutellen niitä näitä muuttaen samalla keskustelun sävyä koskemaan Merkuriusta, hänen iltaisia toimiaan ja liikkeitään. Jutustelu tuotti tulosta ja virkailija paljasti Merkuriuksen jäävän tästä päivästä eteenpäin pitkähkölle lomalle ja menevänsä perheensä luokse. “Hänellä on perhe?” Dorieus kysyi hämmentyneenä. “Osalla on, osalla ei. Nämä ovat asioita, joita kiltalaiset eivät usein kerro… toisille kiltalaisille.” Virkailija sanoi.

“Eikä heidän asuinpaikoistaan ole johtajaa lukuun ottamatta, jos hänelläkään tietoa.” Hän jatkoi.

Dorieus kiitti sujauttaen muutaman hopealantin virkailijalle. Hän poistui killasta ja kävi läheisellä vaatturilla ostamassa itselleen arkisen näköisen kaavun ja hupun, jotka hän laittoi saman tien ylleen. Veljeskunnan etupihalla odottaen Dorieus sytytti tupakan ja jäi odottamaan Merkuriuksen poistumista.

Oli alkuilta.

Dorieus huomasi kouluttajansa lähtevän kohti etelää. Häntä pienen matkan päästä seuraten Dorieus tarkkaili Merkuriusta ja hänen jokaista liikettään. Torin kautta Merkurius meni lopulta kaksikerroksiseen asuntoon, jossa häntä oli vastassa nainen ja pieni, noin 6-vuotias tyttö. Dorieus katseli ympärilleen ja tarkkaili taloja, niiden rakenteita ja ympäristöä. Lopulta hän kiipesi onnistuneesti talon katolle. Katto ei ollut kovin vahvaa tekoa, mutta se kesti Dorieuksen askelmat. Sieltä hän kurottautui toisen kerroksen ikkunaan, joka nähtävästi oli makuuhuone.

Varovaisesti hän nosti ikkunan ylös ja sujahti sisään. Huone oli tavanomainen; parisänky, muutama tuoli, yksi pöytä ja vaatekaappi. Dorieus meni sängyn alle, laittoi tikarinsa valmiiksi ja asetti itsensä niin, että näkisi oven avautuvan.

Sitten Dorieus odotti Merkuriusta.

Merkurius ja hänen vaimonsa saapuivat illan pimetessä huoneeseen. Niitä näitä jutellen Merkurius yllättäen loitsi muutaman kerran kohti ovea vain huomatakseen kosmisen tasapainon rikkoutuneen. Hänen vaimonsa kysyi mieheltään, oliko kaikki hyvin. Merkurius mumisi vastaten myöntävästi, mutta Dorieus aavisti oikein, että jotakin oli tapahtunut, kun loitsut epäonnistuivat. Mutta mitä, sitä hän ei tiennyt. Kolmannella kerralla loitsu onnistui ja oven reunuksen säteilivät kevyesti violetinvärisinä.

Pariskunta asettui nukkumaan. Oli Dorieuksen aika iskeä. Hän asetteli tikarinsa sopiviin kohtiin Merkuriuksen oletetun alaselän kohdalle mutta jotakin tapahtui ja Merkurius huomasi jonkin hänen sängyn alla. Hän nopeasti nousi ylös, nappasi yöpöydältään tikarin ja meni sängyn kulmalle kysyen voimallisesti, kuka siellä oli. Dorieus oli paljastunut! Hän asetti nopeasti tikarin Merkuriuksen vaimonsa kohdalle ja sanoi “Älä tee liikettäkään tai vaimosi saa surmansa.”

“Dorieus, sinäkö se siellä?” Merkurius kysyi pöllämystyneenä. “Mitä SINÄ täällä teet?!”

“Meillä on juteltavaa, laske tikarisi.” Dorieus uhmasi, siirtyen vaimon puolelta pois sängyn alta ja laittaen tikarin heti naisen kaulalle.

“Me juttelemme vasta sitten, kun jätät vaimoni rauhaan, hänelle ei ole osaa eikä arpaa tähän.”

Keskustelussa kävi ilmi, että Dorieus oli palkattu salamurhaamaan Merkurius. Merkurius vetosi Dorieukseen, että jättäisi hänet eloon. Samalla hän vetosi heidän yhteisiin vuosiin Veljeskunnalla ja siihen, ettei hänellä olisi minkäänlaisia intressejä pettää Veljeskunta. “Miksi tekisin niin??” Hän kysyi. Kysymys, johon edes Dorieuksella ei ollut vastausta. Merkurius lupasi paeta kaupungista, jos hän ja hänen perheensä saisivat elää. Hän myös ehdotti oman kuolemansa lavastamista.

Dorieus päätti ottaa tarjous vastaan. Kun hän oli leikkaamassa Merkuriuksen silmän ja korvan niin Merkuriuksen veri syövytti tikarit, jotka niitä leikkasi! Molemmat olivat yhtä hämmentyneitä, Dorieus etupäässä, mutta ei voinut lopettaa työtänsä tähän. Hän nappasi Merkuriuksen ja työnsi häntä alas portaita. Kun hänen vaimonsa ja lapsensa olivat käytävällä, Dorieus totesi heille. “Jättäkää hyvästit. Te ette tule näkemään miestänne enää koskaan, mutta saatte elää.” Sitten hän katsoi tyttöä silmiin ja jatkoi: “Jos kerrotte kenellekään tästä, niin minä tulen löytämään teidät.” Kyyneleet valuivat Merkuriuksen poskilla kun hän ja Dorieus menivät nopeasti ulos asunnosta. Dorieus sanoi Merkuriukselle, ettei koskaan enää näyttäytyisi täällä. Samalla puheeksi nousi luottamus. “Kehen voit luottaa enää, jos oma Veljeskunta palkkaa tappamaan sinut?” Merkurius kysyi. Sitten mies katosi yön pimeyteen. Dorieus matkasi kaupungin vähemmän arvostetummalle alueelle, josta hän etsi tauteihin kuolleen laitapuolen kulkijan, kantoi tämän autioon taloon, irrotti tältä silmän ja korvan, pisti kehoon useita tikarin iskuja ja sytytti vielä asunnon palamaan. Sitten hän huusi “Tulipalo, tulipalo!” ja meni hyvän matkan päähän tarkkailemaan tilannetta.

“Kehen voit luottaa enää, jos oma Veljeskunta palkkaa tappamaan sinut?” Jäi kaivelemaan Dorieuksen mieltä.

Hän palasi Veljeskuntaansa. Siellä hän meni Harukichin juttusille taskussaan tikarin kahva, josta terä pois syöpynyt.

“Hienoa. En ollut varma, olisiko sinusta ollut siihen. Nyt olen.” Harukichi sanoi. “Nyt kuitenkin itse tehtävään. Eräs taho on lähestynyt meitä jalolla pyynnöllä. Pyynnöllä, johon me myös vastaamme. Eräs jengi on kerännyt tapojen vastaisesti vartiointipalkkioita eräiltä kauppiailta. Tämä ei käy päinsä. Keräsin iskuryhmän tehtävää varten. Surmatkaa jengi viimeiseen mieheen ja raportoi minulle.” Hän jatkoi.

Dorieus nyökkäsi ja matkasi messiin, jossa hänen seurakseen tuli kaksi kiltalaista. Matka kauppiaiden kilta-alueelle alkoi.

Miehet menivät suljetulla hevosvankkureilla kohti kilta-aluetta. Päästyään pääporteista läpi kuljettaja kuiskasi nopeasti, että mahdollisia ongelmia olisi tiedossa, yksinäinen kossuthilainen vartija pysäytti vankkurit. Hän kertoi, että läheisessä asekaupassa oli tapahtunut aseellinen ryöstö ja että kaikki kulkijat tarkistettaisiin, varsinkin näin yölliseen aikaan. Kuljettaja yritti vakuuttaa hänen vilpittömästä aikeestaan mennä vain alueen lävitse, mutta vartija siitä huolimatta tahtoi katsoa vankkureiden sisään. Samalla hetkellä kun vartija nosti pressun ylös ja näki Dorieuksen ja toisen miehen, käänsi kuljettaja hänet ympäri ja kahdella siistillä viillolla leikkasi hänen kurkkunsa auki. Dorieus ja hänen toverinsa nostivat miehen vankkureihin ja matka sai jatkua.

Kohderakennus oli jo näkyvissä. Miehet jalkautuivat ja Dorieus käski miesten mennä ovesta koputtamalla sekä alakerran ikkunasta kun hän itse menisi toisen kerroksen ikkunan kautta. Suunnitelma oli lähestulkoon täydellinen. Dorieus onnistui livahtamaan ikkunasta sisään erään siellä ollessa samalla kun alakerrassa miehet yllätysiskulla surmasivat sen epäonnekkaan, joka oven avasi. Taistelu kulminoitui yläkerrassa, jossa vastassa oli kaksi miestä sekä kolmas, muita selkeästi rotevampi henkilö. Hän myös onnistui surmaamaan yksin tuumin Dorieuksen toverit voimakkailla miekan iskuillaan pakottaen Dorieuksen pakenemaan ikkunan kautta. Hänen täydellinen syöksy ikkunasta ulos ja laskeutuminen ukemilla päättyi parantavaan juomaan ja pakenemiseen Veljeskunnan tiloihin.

Ymmärrettävistä syistä Harukichi ei ollut läheskään tyytyväinen yön suoritukseen. Dorieus syytti epäkelpoja apureitaan, mutta Harukichi ei välittänyt hänen syytöksistään tuon vertaa. Hän totesi vain tehtävän epäonnistuneen katastrofaalisesti ja että hän joutuisi tekemään ylimääräistä työtä sotkujen selvittämiseen.

Samana yönä Dorieus palasi omalle alkemistiverstaalleen tutkimaan tikaria, joka oudosti syöpyi sen leikatessa Merkuriuksen korvan irti sekä pähkäillen keinoja selvittää, kuka ja miksi Merkurius oli ollut hänen kohteenaan…

Comments

Näen että meillä molemmilla oli vaikeuksia hoidella kurjat suojelusrahojen kerääjät.
Itsekkin melkein kuolin kun sain puukosta selkääni! Onneksi Helm suojelee oikeauskoisia…
Ehkäpä Dorieuksenkin pitäisi kääntyä Helmiläiseksi?

Rotta keskuudessamme
Celestino1 Celestino1

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.