Aavikkosoturit III

Uskolliset ystävämme

Eisenhorn ja Dorieus olivat poistuneet Kolmen Kypärän Hallista etsimään mahdollisia johtolankoja, tietoja, mitä tahansa löytääkseen keinon päästä aatelisten alueelle. Aishah Nib-Shashi sen sijaan jäi vielä Ilima-ahin sekä Kenricin seuraksi vielä toviksi.

Aishah sekä hänen veljensä keskustelun kuitenkin katkaisi voimakkaat askeleet yläkerrasta; Holtz saapui alakertaan ja katsoi hätääntyneenä sisaruksia huudahtaen “Nopeasti, tulkaa nopeasti! Romildalla on jokin hätänä!” Aishah nousi tuolistaan ripeästi kuin myös Ilima-ahi, kaataen pöydällä olevat juomalasti maahan. He nopein askelin menivät yläkertaan, jossa Holtz piteli jo huoneen ovea auki viittoen heidät sisään.

Näky oli melkoisen pelottava. Romilda oli puoliksi sikiöasennossa selkä muihin päin täristen ja vaikeroiden. “Auttakaa häntä, tehkää jotakin…” Holtz anoi Aishahilta ja Ilimalta. Aishah meni nuoren naisen luokse ja yrittäessään kääntää hänet selälleen se tapahtui.
Aishah ei voinut enää päästää otteestaan irti. Hän katsoi Romildaa silmiin ja näki, kuinka naisen silmät olivat kirkkaan valkoiset. Kuin hän olisi nähnyt suoraan Aishahin sieluun. Hän katsoi yhä syvemmälle Romildan silmiin eikä pystynyt enää vastustamaan hänen kutsuaan…
___________________________________________________

Aishah heräsi eräästä majatalon huoneesta. Hän katsoi ulos ikkunasta ja näki taivaalla syvän purppuraiset pilvet kaupungin laitamilla. Hän näki myös kaikki ne värit, joita viimeksi koki lapsuudessaan. Hän myös näki kauempana liekehtivät rakennukset ja sankat savupilvet, jotka peittivät horisontin.

Aishah katsoi ympärilleen. Huone oli siisti, jopa kliinisen siisti. Ainoastaan hänen aseensa nojasi pöydän reunaa vasten. Lattia hänen allaan sen sijaan oli kuin vuosien saatossa haurastunut ja rakoileva. Aishah nousi ylös, nappasi aseensa ja avasi oven käytävälle. Käytävä jatkui molempiin suuntiin ja oudolla tavalla se näytti koskemattomalta. Yhtäkkiä hän kuuli ääniä alakerrasta, vaimeaa muminaa. Aishah meni ääntä kohti ja huomasikin rappusten johtavan alakertaan. Ääni oli nyt paljon selkeämpi, mutta silti epämääräinen. Muutaman lisäaskeleen otettuaan Aishah oli nyt alakerrassa. Se oli Kolmen Kypärän Halli, mutta hyvin erilaisen oloinen. Kuin majatalossa ei koskaan olisi ollut ketään, pöydät ja tuolit siististi järjestyksessä ja kupit tiskin takana täydellisessä linjassa. Sitten hän näki mistä äänet olivat peräisin.
Aishahin edessä oli suurehko mieshenkilö varustautuneena koreisiin panssareihin selkä naiseen päin. Selästä kasvoivat noin kyynärän mittaiset enkelimäiset siivet, jotka leijuivat tyynesti ilmassa. Miehellä ei ollut asetta, mutta raskaasti panssaroidut käsineet olisivat kykeneväisiä aiheuttamaan suurtakin tuhoa. Mies ei huomannut Aishahia vaan puhui edessään olevalle henkilölle, jonka Aishah tunnisti Romildaksi! Miehen ääni oli kuitenkin hyvin pelottavalla tavalla jumalallinen ja voimakkaan matala:

“…Noh noh, tyttöseni. Tulin vain hakemaan sen, mikä oikeutetusti kuuluu minulle; kostoni ja yhden sodan.”

Yllättäen mies kääntyi Aishahia kohti. Hänellä oli Kenricin kasvot!

“…Kenric…?!” Aishah kysyi hämmentyneenä. Samalla hetkellä Romilda irtautui miehen otteesta ja pinkaisi etuovesta ulos.

“Tyttö!” Mies huudahti tiputtaen äänellään muutaman lasin seinältä. Mies kääntyi takaisin Aishahia kohti todeten tyynen rauhallisesti “Minä kyllä löydän hänet.” ja lähestyi häntä uhkaavasti. Mies ei myöskään reagoinut mihinkään, mitä Aishah sanoi. Aishah saattoi nähdä Romildan selän etääntyvät yhä kauemmaksi, joten hänen oli pakko toimia. Hän nosti miekkansa kohti miestä.

Aishah ja mies kamppailivat melkoisen tovin. Mies yritti lyödä voimakkailla nyrkin iskuillaan, mutta Aishah väisti ne joutuen perääntymään rappusia askel askeleelta kohti yläkertaan. Samalla puiset tukipilarit kokivat kovia miehen lyöntien murjoessa niitä. Säpäleet lensivät ja Aishah oli pinteessä. Sitten hän sai osuman läpi ja huomasi, kuinka miehen olkapanssari leikkautui kuin voita tippuen maahan ja muuttuen usvaksi. Aishah ei voinut jäädä taistelemaan kauempaa vaan yritti kaikin voimin päihittää miehen. Mies saikin yhden kovan lyönnin perille, mutta sitten Aishah kukisti hänet leikkaamalla miehen olkapäästä alavatsaan viistosi kahtia. Aishah näki kuinka mies mylväisi ja muuttui usvaksi maahan. Nyt ei ollut aikaa kiirehtiä, Aishah ajatteli ja lähti Romildan perään nopein askelin.

Hän huomasi, kuinka tyttö oli juossut katua eteenpäin ja kääntynyt oikealle. Sitten Aishah havahtui siihen, mitä ulkona tapahtui. Näky oli kauhea. Talot ja rakennukset olivat ilmiliekeissä, taivas punainen ja hän pystyi kuulemaan naisten ja lasten avunhuudot kaukaisuudessa. Tulenpunaisiin varusteisiin sonnustautuneet miehet tappoivat surutta avuttomia siviilejä kaduilla, joita pitkin veri virtasi valtoimenaan. Sitten kaksi vartijaa huomasivat Aishahin ja aseet tanassa lähtivät naista kohti! Aishah alkoi juosta heitä karkuun ja kohti katua, johon Romilda pakeni. Kun hän pääsi tuolle kadulle, se olikin päättyvä kuja. Aishah ehti nähdä, kuinka Romilda oli juuri kiivennyt päätymuurin ylitse.

“Romilda! Pysähdy!” Aishah huusi tytön perään. Tyttö katsoi Aishahia hetken, ei sanonut mitään ja katosi muurin toiselle puolelle. Kun Aishah lähti perään, ilmestyikin kaksi mustiin pukeutunutta miestä hänen eteensä. He eivät kuitenkaan olleet ihmisiä, vaan kasvot muistuttivat liskoja! He sihisivät Aishalle tikarit käsissään. Aishah ei kuitenkaan antanut kahden otuksen estää häntä saamasta Romildaa kiinni vaan puikkelehti heidän välistään ja hyvän alkuvauhdin saatuaan hyppäsi muurille ja laskeutui toiselle puolelle vain huomatakseen tytön kujan toisella puolella kadoten vasemmalle puolelle.

“Romilda!!” Aishah huusi jälleen. Hieman hengästyneenä hän pääsi pääkadulle. Hän näki, kuinka Romilda matkasi mäkeä ylös kohti kaksikerroksisia rivitaloasuntoja. Sitten hän meni yhteen asuntoon sisälle. Aishah huomasi, kuinka sen talon seinällä laatat alkoivat rapistua uhkaavan näköisesti. Aishah avasi oven ja näki, kuinka Romilda käveli rauhallisesti erään suuren arkun luokse katsoen tyynesti Aishahia. Kun Aishah lähestyi tyttöä, oli lattia jääkylmä hänen allaan. Tyttö hymyili Aishahille ja enkelimäisellä äänellä sanoi:

“Pidä ystäväsi lähellä ja vihamiehesi vieläkin lähempänä.”

Romilda avasi arkun. Arkun sisältä purkautui kirkas valo, joka sokaisi Aishahin täydellisesti. Sitten kaikki muuttui kylmäksi.
___________________________________________________

Aishah heräsi, kun hänen päälleen oli kaadettu ämpärillinen kylmää vettä. Ilima-ahi kertoi, kuinka Aishah oli joutunut transsin kaltaiseen tilaan kosketettuaan Romildaa ja kuinka Ilima-ahi oli heidän vierellään koko transsin ajan. Veden hän joutui kaatamaan siskonsa päälle kun Aishahin syke alkoi laskea huolestuttavan nopeasti. Aishah katsoi Romildaa, joka nukkui rauhallisesti sängyllään.

“Missä Kenric on?” Aishah tiedusteli hieman epäillen.

“Hän on kaupungilla hoitamassa asioita, kuinka niin?” Ilima-ahi vastasi.

“Minulla on sinulle jotakin kerrottavaa. Mikä päivänaika nyt muuten on?” Aishah kysyi.

“On iltapäivä. Olit tuossa tilassa joitakin tunteja.” Ilima-ahi vastasi jälleen.

“Tuntui kun olisi mennyt vain pieni hetki. Rakas veljeni, mennään jonnekin, jossa voimme puhua rauhassa.” Aishah jatkoi.

He menivät kellariin, jossa Aishah kertoi kaiken kokemansa jättäen pois Romildan ainoat sanat.
“Hän on näkijä, veli. Hän tietää jotakin.” Aishah totesi. “Voimmeko myös luottaa Kenriciin?”

Ilima-ahi ei ollut uskoa kuulemaansa. “Kenric on hyvä ystäväni, hän ei pettäisi minua. Ilman häntä en olisi edes tässä.” Ilima-ahi sanoi. Samalla hetkellä kuului koputus. Se oli Kenric:
“Minulla on hyviä uutisia. Sain selville, että Albrondur on tänäänkin töissä virastotalolla. Sain myös tietooni, että hän on ottaa mieluusti vastaan “apurahoitusta”. Jos joku juttelisi hänelle, niin mahdollisesti lupapaperit aatelisten alueelle olisi helpompi järjestää?"

Ilima-ahi ja Aishah päättivät käydä tapaamassa Albronduria virka-ajan jälkeen yrittääkseen voidella virkamiehen järjestämään lupapaperit ryhmälle.


Alkuilta saapui ja Aishah veljensä kanssa odottelivat virastotalon ulkopuolella. He kysyivät ensimmäiseltä virastotalolta poistuneelta Albrondurin tuntomerkit jotta voisivat myöhemmin tunnistaa hänet. Kului tovi ja Albrondur poistui talolta. Sisarukset seurasivat miestä hetken. Albrondur vilkaisi taakseen, nopeutti hieman askeliaan, mutta sisarusten lähestyessä häntä yhä nopeammin kääntyi mies heitä vastaan.

“Hoida sinä puhuminen, sisko.” Ilima-ahi kuiskasi Aishahin korvaan.

“Anteeksi, herra, oletteko te kenties Albrondur?” Aishah kysyi tiedustelevaan sävyyn.

“Tottahan toki. Jos asianne on työperäinen, en valitettavasti voi kuitenkaan jäädä rupattelemaan, palatkaa huomenna asiaan.” Albrondur vastasi hieman kiireisen oloisesti.

“Tietenkin. Tahtoisimme vain kysyä, että tehän vastaatte eräiden asiakirjojen saamisesta, joita tarvitsisimme pikaisesti. Saimme myös kuulla, että pieni raha-avustus nopeuttaisi tällaisten papereiden saamista, olettehan hyvin kiireinen mies.” Aishah sanoi lempeällä äänellään.

Albrondur katsoi molempia tarkkaavaisesti ja melkoisen pitkään ennen kuin vastasi:
“Niin. Välillä on melkoisen kiireistä minullakin. Mitä olitte ajatelleet?” Hän vastasi ja vilkuili samalla hieman ympärilleen.

“Tarvitsisimme ainakin kolmet lupakirjat aatelisten alueelle, mahdollisimman pian.” Aishah jatkoi.

“Vai niin. Tällaiset lupakirjat vaativat kyllä kosolti aikaani ja resursseja.”

“Kuinka paljon?”
“150 kultapalaa per lupa. Tuokaa rahat huomenna ennen virka-ajan päättymistä. Pidän virkahuoneeni ovet auki. Jos suonette?” Albrondur nyökkäsi ja kääntyi ympäri jatkaen matkaansa.

Aishah ja Ilima-ahi vastasivat nyökkäykseen, minkä jälkeen palasivat nopeasti majatalolle miettimään, miten saisivat rahat kokoon odottaen samalla kahta muuta, Dorieusta ja Eisenhornia.

Comments

Celestino1 Celestino1

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.